Osa 1: Markkinamiehet ja MegaHertzit
Viime viikon olen käyttänyt selvitellessä, mitä eroa mahtanee olla 266 MHz, 333 MHz ja 400 MHz DDR-muisteilla. Ensivaikutelma oli tietenkin se, että 400 MHz on näistä nopeinta ja onhan se nyt itsestäänselvääkin; vaan onko sittenkään?
Päivitettyäni naiseni koneeseen 2 x 400 MHz 1 GB Kingstonin muistikikkuloita, entisen sekalaisen 256 MB + 512 MB + 1 GB (266 MHz) lajitelman sijaan, luulin tehneeni hänelle palveluksen. Seuraavana päivänä kumminkin puhelin alkoi soida kuumana, kun ei kuulemma PhotoShopilla pystynyt käsittelemään kuvia ja kone oli muutenkin hidastunut. Sanoin, että "oot tehny vaan liikaa hommia, ota välillä taukoo". Vaan eipä näyttänyt taukoilu auttavan...
Käytyäni vilkaisemassa asiaa, totesin että kone toimii kun fillari: välillä mennään lujaa, välillä nopeus hidastuu mystisesti. Say what? Päätin sitten ottaa asiakseni syventyä koneiden vähän puhuttuun, mutta tuiki tärkeään sivunäyttelijään, nimeltä FSB (Front Side Bus). Missään muualla ei nimittäin voinut olla vikaa, koska kone kuitenkin "toimi".
Käytyäni lävitse koneen emolevyn manuaalin, konsultoituani Tom's Hardware Guide ja Ars Technica -sivustoja, sekä selvitettyäni prosessorin oikeat kellotukset, olin valmis jälleen syyttämään mainosmiehiä kaikesta tästä sotkusta.
Näyttäisi nyt nimittäin vahvasti siltä, että jokaikinen myynnissä oleva "kuluttajille suunnattu" muistipalikka toimii aidosti 66,6 MHz:n taajuudella. Kyseiseen tulokseen olen päätynyt, verrattuani CPU-Z:n antamia arvoja muisteista neljällä koneella.
Alla kuva CPU-Z:n CPU-välilehdeltä:
Yllä olevasta kuvasta huomattavaa on kentät "Bus Speed", sekä "Rated FSB". Nämä kertovat prosessorin ulkoisen väylätaajuuden (tässä 166,2 MHz), sekä väylätaajuuden "kertoimella" (tässä 665,0 MHz), jonka syntyä en tässä tilan vuoksi voi selventää. (Kiinnostuneet voivat konsultoida esim. Tom's Hardware Guidea, Ars Technicaa tai Googlata parempia resursseja.)
FSB:stä olen oppinut sen verran, että prosessorin väylän on hyvä toimia "mukavilla" kertoimilla muistiin nähden; tässä mukavia ovat esim. 1:1 sekä 1:2, mutta ei esim. 4:5 (joka aiheutti "fillari-efektin" naiseni koneessa). Käytännössä koneen osien väylätaajuudet tarkoittavat, montako signaalia kukin laite työntää koneen väylään sekunnissa.
Ja nyt päästään siihen huijaukseen... Alla CPU-Z:sta toinen screenshot:
Yllä olevasta kuvasta näkyy, että omassa koneessani (huom! ei saa sotkea aiemmin esiteltyyn naiseni koneeseen) olevat muistit voidaan kellottaa joko 200 MHz:in, 266 MHz:in tai 333 MHz:in väylätaajuuden mukaan (väylätaajuus kerrotaan siis vielä kahdella, koska kyseessä on DDR2; näin myös DDR:ssä). Tässä vaiheessa olin ensin siis väärässä. Muisteja ei suinkaan kannata kellottaa esim. 200 MHz:iin (x2 -> 400 MHz) koneessa, jossa prosessorin väylä on vain 133 MHz. Näissä muisti tulisi kellottaa samaan, 133 MHz:iin (x2 -> 266 MHz DDR).
Perusteluna alempaan kellotukseen prosessorin ja muistien välinen synkroninen tai epäsynkroninen kommunikaatio. Jos prosessorin ja muistin väylät toimivat samalla taajuudella, on kommunikointi synkronista ja aina yhtä nopeaa. Epäsynkronisessa kommunikaatiossa muisti vastaa CPU:lle joskus nopeammin, joskus hitaammin. Muisti-intensiivisissä operaatioissa tämä tietenkin tarkoittaa satunnaisia arvaamattoman pitkiä hidastumisjaksoja, tai "fillari-efektiä".
Kun tarkastellaan yllä olevaa kuvaa DDR2-miustien tukemista väylätaajuuksista, voidaan huomata että muistien aito kellotaajuus on itseasiassa hävyttömän onneton 66,6 MHz. Tämä saadaan ottamalla mikä tahansa "Frequency"-rivin luku ja jakamalla se "CAS# Latency" -luvulla, joka kertoo montako kellosykliä muistioperaatiot vievät milläkin taajuudella. Alla arvot kuvan mukaisella Kingstonin PC-5300 666 MHz DDR2 -muistilla:
- 200 MHz / 3,0 = 66,6 MHz
- 266 MHz / 4,0 = 66,6 MHz
- 333 MHz / 5,0 = 66,6 MHz
Naiseni koneessa olevat 400 MHz CL3 DDR -muistit käyttäytyvät aivan samalla tavalla:
- 133 MHz / 2,0 = 66,6 MHz
- 166 MHz / 2,5 = 66,6 MHz
- 200 MHz / 3,0 = 66,6 MHz
Homma haiskahtaa pahan kerran. Etteivät vaan olisi muistinvalmistajat päättäneet valmistaa "nopeampia" muisteja ainoastaan muistien väyläkommunikaatiopiirin osalta. Veikkaan, että tämäkin hoidetaan pelkällä microcoden/ROMin päivityksellä. Kaikki kuluttajamuistit siis ovat 66,6 MHz:stä. - Poikkeuksena 66,6 MHz muisteista on EEC-piirillä varustetut ja muut yritysmaailmaan suunnatut muistit, joiden kellotaajuus voi olla "huimat" 80 MHz ja joissain mm. Kingstonin huippukalliissa malleissa "jopa" 120 MHz (Kingston PC-9600 DDR2 / 1200 MHz CL5).
Homma haisee, niin kun aina. Mutta myyntimiehet myy ja kuluttajat ostaa, minkäs teet.
Osa 2: Maxtor-kirjapainot; joita on valinnaisesti saatavilla myös über-tyylikkäällä F. A. Porsche design -kuorella
Tällaisista kirjapainoista siis on kyse:
Tällä viikolla pienessä toimistossamme on koettu jo kaksi kuolemantapausta. Maanantaiaamuna kärähti yksi 500 GB Porsche-kuorrutettu USB2-limppu ja tänään tiistaiaamuna toinen samanlainen. Onneksi datoista oli kirjanopillisesti tehty kopiot, mutta tietenkin ristikkäin. Onneksi yht. 500 GB:n videopätkien rendaus ei kestä pitkään tehdä uudelleen...
Vastaavia tapauksia on nähty Maxtorin levyillä (joita näissäkin Porsche-kuorissa) ennenkin. Viikonloppuna nimittäin itseltäni tuhoutui vastaava levy kopioidessa 250 GB:n kokoiselle Porschelle dataa väliaikaisesti koko levy täyteen, jotta sain 1 TB:n WD MyBookin formatoitua uudelleen.
Jottei kyseinen olisi vain Porsche-kuoristen "tyyppivika", voinen toimittaa tässä vähän lisää tuhoutuneiden kovalevyjen tietoa:
- 80 GB Maxtor n. vuosi sitten toimistollamme eräästä koneesta; toimi hyvin erään työaseman systeemilevynä kyllä n. 2 vuotta
- 250 GB Maxtor myös n. vuosi sitten, huiman 2 kk:n käytön jälkeen; tänne oli tehty n. 100 GB:n backupit joka yö (eli ihan 60 kertaa...)
- 300 GB Maxtor v. 2006 joulun aikoihin kotona; tämä levy oli täytetty datalla noin kertaalleen
Jokaisessa tuhoutuneessa Maxtorin levyssä vaikuttaa myös olevan sama vika; levy ei enää pyöri. Yksikään ei haise palaneelle, yksikään ei osoittanut mitään kuoleman merkkejä ennen lopullista seisahdustaan. Viimeisen muutaman vuoden aikana vastaan ei ole tullut yhtään vioittunutta muun valmistajan levyä; käytän yhä kotonani esihistoriallisia IBM:n 25 GB:n ja Seagaten 40 GB:n levyjä tietojen siirtelyyn. (USB-tikut nimittäin tuppaavat hajoilemaan tuon tuosta, kuten Maxtoritkin.)
Maxtoriahan ei yrityksenä ole enää olemassa Seagaten ostettua kyseisen puljun vuoden 2006 aikana. Omalta kohdaltani tämä tarkoittaa, että ennen niin luotettavaksi kokemiani Seagaten kovoja ei enää osteta meille kotiin, eikä yrityksen käyttöön.
Hyväksi vaihtoehdoksi ovat osoittautuneet Western Digitalin enterprise-tasoiset levyt. Omassa kotikoneessani noin 2 vuotta pyörinyt 150 GB WD Raptor X ei ole pettänyt kertaakaan (ainuttakaan byteä vioittunut), eikä yrityksen WD Caviar RE -levyissä ole havaittu ainuttakaan toimintahäiriötä.
Näin siis tällä kertaa. Kovoissa ei siis kannata sitä muutamaa euroa säästellä ja muisteissa taas kannattaa, koska halvimman valmistajan (Crosair, Samsung...) piirit ovat aivan samoja kuin Kingstonin (Kingston ja muut käyttää paljolti Hynixiä). Toisaalta Kingston antaa sentään elinikäisen takuun (valitettavasti Verkkokauppa.com ei anna) ja hintaero eri valmistajien välillä on olematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti