Aurinkoenergialla hyrräävä elefantti jyrää myyntimiehet

Asennejohtaja Jonathan Schwartz on vienyt Sun Microsystemsiä kovaa vauhtia kohti parempaa tulosta, astuttuaan noin vuosi sitten Sunin pitkäaikaisen rääväsuu-TJ:n, Scott McNealyn, paikalle.

Sun Microsystems on saanut paljon aikaan tämän jälkeen. Tuloksen nousun lisäksi maailma on saanut vihdoin kunnollisen PostgreSQL vs. Oracle -benchmarkin, Solaris-käyttöjärjestelmä on avattu open sourceksi, kuin myös Java. Kaiken lisäksi yhteistyökuviot muiden IT-alan vaikuttajien kanssa ovat alkaneet itää, kuten noin kuukausi sitten julkistettu yhteistyö IBM:n kanssa pienserveri- ja työasemapuolella.

Viimeaikoina ollaan puhuttu paljon yritysten konehuoneiden vaatimasta tilasta, energiasta ja ylläpidosta. Sun Microsystems, kuten monet muutkin, ovat yrittäneet ratkoa tätä ongelmaa usealta eri kantilta. Aiemmin kirjoitinkin blogimerkinnän Sunin kehittämästä vuosisadan bisneksestä, joka varmasti toimii/toimisi Sunille, mutta ei tarjoa lopullista ja kustannustehokasta ratkaisua yrityksille. Lisäksi liian monet (turhat) lakipykälät ja säännökset tekevät kaiken ulkoistamisen mahdottomaksi.

Heinäkuussa Sun viritteli ja tuotti tietokanta-asiantuntijoidensa kanssa ensimmäisen kunnollisen PostgreSQL-benchmarkin (PostgreSQL 8.2.4). Benchmarkista nähdään, että vastaavalla HP: kokoonpanolla, jossa Oracle 10g, päästään huimat 11% nopeampaan tulokseen. (Sivuhuom. Tarkastelun ulkopuolella olevat MySQL-palvelimet jäävät jälkeen kummastakin tuloksesta.)

No siis, PostgreSQL 8.2.4 näyttää jäävän jälkeen Oracle 10g:stä, mutta kun tarkastelua laajennetaan ottamalla huomioon laite- ja softakustannukset, saadaankin aivan erilaisia teholukemia. Aiheesta jo muuan aiemmin kirjoittanut sai hinnoiksi seuraavaa:

• Sunin ratkaisu, $65.500 laitteisto ja $0 ohjelmistot
• HP:n ratkaisu, $74.000 laitteisto ja huimat $110.000 ohjelmistot

Täten HP:n ratkaisu on hinnaltaan noin kolminkertainen Sunin ratkaisuun nähden.

PostgreSQL on kulkenut pitkän taipaleen ja on kehittynyt hyvin Oraclen järjestelmiä vastaavaksi. PostgreSQL:n etu on todella sen open source -luonne, jonka johdosta järjestelmä ei ole ainoastaan ilmaiseksi saatavissa, vaan myös vapaasti viriteltävissä ja käännettävissä mitä eksoottisimmille laitteistokokoonpanoille.

TiVi:ssä kirjoitettiin 6.9.07 moniytimen maksavan maltaita. Ja totta vie, mikäli käytetään tietokantaratkaisuna Oraclea. Sunille Oraclen ydinpohjainen lisenssipolitiikka näin moniytimisten suorittimisen aikakautena on yhtä juhlaa. Sunilla on nimittäin jo markkoinoilla esim. 8-ytimisiä suorittimia, joista siis Oraclen käyttäjät joutuvat maksamaan kahdeksan lisenssin verran. Näin jrjestelmälle kertyy äkkiä moninkertainen hinta, kuin on budjetoitu.

Ihmetyttää vain, miksi turhan monet yritykset valitsevat edelleen Oraclen PostgreSQL:n sijaan. Tällä kyllä täytyy olla jotakin tekemistä Oraclen lobbareiden, liian hyvien myyntimiesten, sekä yliopistojen koulutuksen kanssa. Esim. TKK:n tietokantajärjestelmiä käsittelevillä kursseilla käytetän Oracle-serveriä jonkin ilmaisen vaihtoehdon sijaan. Kuitenkin TKK:lla on satoja (vai tuhansia?) Linux-työasemia, kursseilla on käytössä ilmaisia web-pohjaisia oppimisjärjestelmiä (kuten Moodle) ja ohjelmointia kehotetaan tekemään Emacsilla.

Mikäli yritykset edes yrittäisivät tutustua kustannustehokkaampiin järjestelmäratkaisuihin, olisi maailma parempi paikka elää. Skenaarioesimerkkinä otettakoon yritys, jonka kolmella kuvitteellisella (mahd. tulosvastuullisella) yksiköllä on jokaisella käytössään n eur tietokantajärjestelmän pystyttämiseen. Yhteensä rahaa on siis käytössä n+n+n eur. Yksiköt voivat nyt päättää yhdistää nämä rahansa ja hommata yhden yhteisen Oracle-järjestelmän palvelemaan kaikkia yksiköitä, jotta säästettäisiin rauta-, lisenssi- ja ylläpitokustannuksissa. Vaihtoehtoisesti jokainen yksikkö olisi voinut hankkia samalla rahalla itselleen noin 11% hitaamman PostgreSQL-järjestelmän.

Ylläolevasta esimerkistä nähdään heti, että rahat voidaan käyttää useammalla tavalla Oracle-ratkaisua paremmin. Jos nimittäin yksiköille tietokantapalvelin ei ole nopeuskriittisessä asemassa, voidaan rahaa käyttää jokaisen yksikön osalta vain n/3, jolla saatava yhteinen PostgreSQL-ratkaisu on lähes yhtä nopea. Jos yksiköiden tiedot on kyettävä suojaamaan toisilta yksiköiltä, voidaan hommata jokaiselle yksikölle oma palvelinjärjestelmä samaan hintaan, eikä "kaistaa" tarvitse jakaa. Jos jonkin yksikön palvelinjärjestelmä sattuu kaatumaan tai ajetaan alas päivitys- tai huolto-operaatiota varten, ei tämä vaikuta kahden muun yksikön päivittäistoimiin mitenkään.

Miksi, miksi siis on oltava Oracle...? En keksi asiaan mitään järkevää vastausta, mutta ehkä itseäni viisaammat tai Oraclen markkinointimiehet tähänkin jotain keksisivät.

Kiina ja pimpsa

Paljon on jälleen puhuttu siitä, miten Kiinan hallitus rajoittaa rankalla kädellä tiettyjen "ei Kiinan asemaa kulturaalisesti tai yhteiskunnallisesti" -edistävien sivustojen katselua.

Vaan lieneekö Kiinan hallitus edes ymmärtävän, miten koko tämä maailmanlaajuinen internet pyörii? Lieneekö Kiinan hallitus ymmärtävän, kuinka paljon rahaa se käyttää johonkin täysin kierrettävissä olevan sensuurin toteuttamiseen? Hyvän markkinaraon ovat jälleen myyntimiehet keksineet: "sensuroidaan jotakin, jota saadaan sensuroida vaikka koko elämä, eikä silti saada sensuroitua kaikkea". Konsulttisopparit juoksee ja rahaa pissaa.

Käytännössä muun maailman ja Kiinan sisäisen verkon yhteyden välissä istuskelee sekä liikenteen lähteen IP-osoitteita, että liikenteen sisältöä tutkivia algoritmeja. Ja tämän pitäisi sitten pystyä suojaamaan Kiinaa kaikelta haitalliselta materiaalilta, kuten Falun Gong, Wikipedia, Taiwan, etc. [Toim.huom. Tätä sivua ei voi muuten katsella Kiinsta em. sanojen takia. OMG! Testaa: www.greatfirewallofchina.org]

Daa. Eikö hallitus tajua, että aidosti toimivaan liikenteen filtteröintiin tarvitaan jotakin vähän enemmän? Itse ainakin kiertäisin IP-osoiteblokkaukset yksinkertaisesti pyytämällä ystäviäni pystyttämään muutaman dynaamisella IP:llä varustetun Proxy-palvelimen ympäri maailmaa (ilmasesta DynDNS:stä apua tähän), joiden avulla IP-filtteröinneistä päästään. Sen jälkeen surffaisin web:iä astetta onnellisempana näiden kautta ja esim. TLS:n kryptaamana. - Tällöin siis ainoastaan lähettäjän ja vastaanottajan tiedossa olevilla avaimilla voidaan purkaa pakettien sisältö. (Suojaamattomia avaimia ei tarvitse kuljettaa liikenteen mukana/alussa, vaan ensin sovitaan yhdet etukäteen ja näiden kryptaamana sovitaan sitten läjä uusia, jne.) Kaikki tähän tarvittava softa on saatavilla ilmaiseksi esim. Linux- ja FreeBSD-distrojen mukana de facto.

Eräässä testissä näytti siltä, ettei Kiinan hallitus mahda mitään pornosivustoille. Web-selailun lisäksi testissä lähetettyjen, provokoivaa sisältöä sisältävien, sähköpostien perilletuloprosentit näyttivät varsin lupaavilta. Vaikuttaakin siltä, että kaikki suojaukseen ja sensurointiin käytettävä kapasitetti ei tälläkään hetkellä kykene suodattamaan edes kaikkea suojaamattomana kulkevaa "väärää" sisältöä pois pienten kiinalaisten silmistä.

Toisaalta kun tätä sensuuria miettii, ei voi kun olla tyytyväinen ollessaan IT-alalla. Tämähän nimittäin tarkoittaa, että Kiinassa on loputtomasti töitä tarjolla sensuurin parissa kaikille maailman IT-asiantuntijoille. Mikäs sen kivempaa kun lueskella kiinalaisten henkilökohtaisia sähköposteja ja surffata pornosivustoja kulttüürin kehittämisen nimissä. - Sehän melkein jo pieksee Big Brotherin ja Einarin, ja siitä sais vielä rahaakin. Kewl.