HDR-kuvaaminen

Paljon on puhuttu HDR-kuvaamisen avaamista "uusista mahdollisuuksista" ja muusta hienosta, mutta mistä taas oikeastaan onkaan kyse?

Hieman taas arveluttaa tämäkin tehtailu. Varsin vanha blogaus Pinserissä HDR:stä selvittää asiaa. Kyseessä on se, että useampi kuva yhdistämällä saadaan aikaiseksi selkeämpi, tai "valoisampi" kuva.

Mielestäni koko homma haiskahtaa mainosmiesten tehtailulle. Yhdenkään tuntemani kuvaajan en ole kuullut puhuvan tästä muoti-ilmiöstä. Lieneekö siis kyseessä jälleen yksi kuluttajanvedätys?

Edellisessä elämässäni tehdessäni mainoksia ja taittaessa lehtiä opin erään reseptin, jolla jokainen kuva saadaan hyvän näköiseksi. Olettaen, että raakamateriaali ei ole aivan toivotonta. Ja kas tässä resepti:

1. avaa kuva fotariin
2. suorita Auto Colors ja Auto Contrast
3. väännä käsin Levelsit kohdalleen (löysät pois sivuilta)
4. veivaa väritasapainoa pikkusen s-kurvin muotoseks Curvesilla

Nyt meillä on noin minuutin käsittelyn jälkeen hienolta näyttävä kuva. Tästä voidaan saada haluttaessa surrealistisempi (lue: trendikäs) hienosäätämällä vielä Color Balancella ja muilla vivuilla sävyt juuri toivomikseen. Tärkeää on muistaa tietenkin työskennellä hyvällä ja oikein kalibroidulla näytöllä - tähänkin varmistamiseen on olemassa softa: Adobe Gamma.

Tuomio on siis seuraava: HDR on pelkkä markkinointikikka, jolla huonon kameran omistajat saa ottamalla useita kuvia koostettua edes yhden siedettävän. Hyvät välineet, näiden oikea kalibrointi ja mahdollisimman hyvä raaakamateriaali on kaiken a ja o.

Ainiin... vanhoissa CRT-putkissa on muuten edelleen paljon parempi kuva kuin nykyisin myytävissä paneelinäytöissä. Tämä johtuu yksinkertaisesti halvasta tekniikasta, jolla paneelit tehdään. Paneeleissa on vain 6-bittiä jokaista värikomponenttia kohden (RGB). Kun paneelin pikselit laitetaan vilkkumaan tarpeeksi nopeasti kahden eri sävyn välille, saadaan luoduksi illuusio "puuttuvista" väreistä. Pirullista, eikö?

Joku muuten on juuri saanut patentin tekniikalle, jonka avulla voidaan tunnistaa paneelinäyttöjen vialliset pikselit ja säätää yksitellen näiden ympärillä olevia pikseleitä niin, etteivät kuluttajat huomaa viallisia pikseleitä aivan yhtä herkästi. Olemme siis saamassa jälleen entistä huonompia välineitä käyttöömme.

Itselläni ei ole TV:tä enää ollenkaan, enkä aio esikoiselleni sellaista esitelläkään. Hän saa opetella piirtämään oikeilla värikynillä oikealle paperille ja lukemaan tarinansa oikeista kuvakirjoista.